Tarttis tehdä jotain

Vaatehuone pitäisi siivota. Olen miettinyt asiaa jo yli vuoden, sillä se jäi jo viime kevään muutossa aikamoiseen kaaostilaan ja ajattelin, että se pitäisi ruokota ihan ensi tilassa. Ennen sitä pitäisi kuitenkin miettiä kaappijärjestystä ja jotain kirpparikuviota, ehkä siivoa oma vaatekaappikin. Tai sitten koko homma pitäisi aloittaa keittiön yläkaapeista.

Itse asiassa olemme jo pitkään miettineet, että kaikkein selkeintä olisi tehdä lista kaikista niistä asioista, jotka pitäisi tehdä. Päivittäin huomaan asioita, jotka pitäisi tehdä ja nyt ne jäävät vain lisäämään kaaosta ajatusteni tulvaan. Lista selkeyttäisi koko sotkua ja parhaimmillaan se voisi toimia jopa kannustimena, kun siitä voisi aina vetää yli tehdyt kohdat. Ainakin opiskeluhommissa tuollainen lista-ajattelu auttaa saamaan joskus valmistakin. Tähän taisi perustua sekin, kun lapsena harjoittelin soittoläksyä vain siksi, että silloin sain piirtää kukan listaan. Ei tullut – silloinkaan – mieleen vain piirrellä ilman soittelua.

Listaan toki kertyisi hyvin erilaisia ja jo mittasuhteiltaan ja toteuttamismahdollisuuksiltaan erikokoisia asioita. On eri asia todeta, että pitäisi ostaa tiskiainetta kuin että alakertaan pitäisi asentaa lattialämmitys. Joka tapauksessa lista eläisi ja muovautuisi, tuskin ehkä koskaan kuitenkaan loppuisi.

Lista tuntuu hyvältä ja kannustavalta ratkaisulta. Sen ainoa ongelma on se, että se pitäisi tehdä.

Roolit vaihtoon

Huomenna se alkaa, gradun teko. Tai ainakin se hetki, kun gradun teosta pitäisi ihan oikeasti ottaa paineita ja tarvittaessa vaikka ahdistuakin. Tosi asia kun on, että tämän jälkeen sopivaa koloa sen tekemiseen ei ole näkyvillä pitkiin aikoihin.

Se, että hoitovapaavastuu hetkeksi siirtyy minulta pois, lienee vain hyvä juttu. Vie kuitenkin aikansa totutella uuteen systeemiin ja järjestykseen, ja on pakko toivoa, että viisi viikkoa riittää siihen.

Mieheltä lipsahti – tai oliko se oikeasti vain vahinko – mietteet siitä, kuinka roolien vaihtuessa voisimme vaihtaa työtehtäviäkin. Että minä voin alkaa lumenluonti-, puunhakkuu-, kaivonpuhdistushommiin. Ja vähän tuhahdellen siitä puhuttiin. Tartuin kipakasti tietysti aiheeseen ja ehdotin, että kaikki minun tekemät työt sitten siirtyvät samalla luonnollisestikin hoitovapaan ohella. Sovittiin, että asiasta ei keskustella enää.

Aloin kuitenkin miettiä, että mitä kummaa sitten mahdan aina tehdä? En ole ihan varma, sillä nytkään en saa takapuoltani tästä sohvasta irti.

Se tässä kuitenkin jännittää eniten, että miten saan aivoni kakka-vaihteelta johonkin muuhun. Taitaisi olla aika miettiä elämää vähän toisesta näkökulmasta. Saas nähdä. Sehän on vasta huomenna.