Nyt on jo yli vuosi siitä, kun Paavo ilmoitti olemassaolostaan eli eilisestä vuosi sitten tein raskaustestin. Päivämäärä on jäänyt mieleen ja eilen olikin pakko vähän muistella, minkälainen päivä tasan vuosi sitten olikaan. Ja niin on pakko tehdä tänäänkin. Tasan vuosi sitten oli maanantai ja Simo lähti töistä kesken päivän tullakseen Tampereelle. Ja sitten sitä ihmeteltiin tapahtunutta ja tulevaa. Vaikka ei tietysti osattukaan.
Nyt vuotta myöhemmin meillä on iso poika. Niin iso, ettei päikkäritkään meinaa maistua. Nytkin tehtiin unikosiskelua yli tunti, mutta sitten uni kuitenkin voitti. Meidän iso poika opiskelee jalkojaan ja ihmettelee äänensä mahdollisuuksia. Hän kurkottelee leluihin ja kääntyy kyljelleen. Laulaa muskarissa mukana ja tykkää katsella toisia lapsia. On suloinen ja halutessaan äänekäskin kaveri ja on pistänyt meidän perheen elämän uusiksi. Ja ennen kaikkea tuo poika teki meistä perheen.
Kaikenlaista sitä vuoteen mahtuu.
